Parin vauhdikkaamman toimintapalan ja hieman yleissivistystä vaativan asiasisällön sekä kokopitkän keston johdosta perheen pienimpien (alle kouluikäisten) ei kenties kannata tulla mukaan. Kesäteatteriin harvemmin uskaltautuvien nuorten taas kannattaa. Näytelmää esitetään tätänykyä Pispalan Teatterin tiloissa Pyynikintie 25.
Pispalan Teatterin näytelmä Robin Hood Banaanimaassa on "vähän erilaista kesäteatteria". Tässä(kin) Robin Hood -versiossa on mukana vanhaa ja perinteistä sekä uutta ja muutettua. Trendikkään ilmaisun "postmoderni tekotaiteellinen kokeilu" otamme vastaan kehuna. Kyseessä ei kuitenkaan ole mitään poliittista paatosta kehitysmaa-asioista, vaan kesäinen koko perheen huumoripläjäys. Mutta että tervetuloa myös te artsumman ystävät.
Sana "historia" tarkoittaa tarinaa. Kaikki menneisyyttä koskevat kertomukset laaditaan jostain näkökulmasta käsin. Täysin neutraalia, objektiivista ja epäpoliittista näkökulmaa ei ole olemassakaan.
Useissa Robin Hood -tarinoissa hyvä, jalo ja urhea kuningas Rikhard on ristiretkellä ja valtaa pitää hänen veljensä: paha, julma ja ahne Juhana, joka kullanhimossaan verottaa köyhää kansaa hengiltä.
Historiankirjojen mukaan juuri kuningas Rikhard Leijonamieli tyhjensi Englannin kuninkaalliset aarrekammiot ja kiristi verotusta – sotaretkiensä varustelukulujen takia. Kymmenestä hallitsijavuodestaan Rikhard oli kotimaassa viisi kuukautta.
Juhana Maaton ei ollut sen pahempi kuningas kuin muutkaan aikalaisensa. Hän oli valtiomiehenä ahkera sekä allekirjoitti Magna Cartan, maailman ensimmäisen perustuslain ja ihmisoikeusjulistuksen, jossa kuningas virallisesti julistaa, että hän ei saa mielivaltaisesti tehdä mitä tahansa, vaan että kansalaisilla on luovuttamattomia perusoikeuksia.
Robin Hood -tarinoista on vuosisatojen aikana ollut monenlaisia versioita. Alusta saakka samana on pysynyt asetelma, jossa joukko lainsuojattomia asuu piilossa metsässä, josta he toisinaan tekevät ryöstöretkiä rikkaiden ja vallanpitäjien luokse. Useimmissa tarinaversioissa nämä metsärosvot ovat oikeamielisiä ja hauskoja velikultia, jotka ryöstävät vain rikkailta ja lahjoittavat merkittävän osan saaliistaan köyhille. Tarinaa seuraava yleisö kannattaa metsärosvoja, sillä palatseissa asuvat, armeijan voimalla hallitsevat vallanpitäjät ovat paljon suurempia rikollisia.
Tarinoiden taustalla on melko todennäköisesti todellisia tapahtumia. â €“ Kenties joku metsärosvo on ollut nimeltään Robin Hood tai käyttänyt sitä peitenimenä. (Ehkä useampikin, Robert/Robin Hood oli 1100-1300 -luvun Englannissa melko yleinen nimi.) Tarinat ovat värittyneet kulkiessaan kertojalta toiselle ja niihin on yhdistynyt aineksia muista kertomuksista. Varhaisimmissa versioissa Sherwoodin rosvot eivät ole kovin jaloja, he eivät lahjoita saalistaan köyhille eivätkä ole ylivertaisia taistelijoita, eikä porukassa ole mukana Marian-neitoa eikä Munkkiveli Tuckia, ei romantiikkaa eikä velikulta-huumoria. Eikä Rikhardia ja Juhanaa.
Alistettu kansa on kautta aikojen ihaillut kapinallisia, jotka uskaltavat aseellisesti vastustaa esivaltaa, ja siksi laulanut heistä balladeja. Vähän historiaa tai nykyajan ulkomaanuutisia lukenut tietää, että kurjat olot, julmat hallitsijat ja heitä vastaan taistelevat kapinalliset olivat/ovat todellisuutta paitsi keskiajan Englannissa, myös esim. 1970-luvun Etelä-Amerikassa tai 2010-luvun arabimaissa.
